Päivä 14 | Los Angeles >

Se on siinä. Route66'n loppu. Santa Monica Pierin laituri oli remontissa virallisen kyltin kohdalta, mutta epävirallinen ei yhtään huonompi!

---

Aika lähteä kotiin... KariKaira ja Leila jäävät vielä pariksi päivää enkelten kaupunkiin. Me muut lähdemme kohti Suomea iltapäivän lopussa tai illan alussa. Kiitos Leila, Martine, Jari, Kari, Kimmo, Tarmo ja Timo hauskasta, hienosta ja erinomaisesta matkasta. Ja kiitos teille kaikille, jotka olette olleet blogimatkassa mukana. Tätä blogia on lukenut tähän mennessä 2632 motorista ja tulevaa motoristia. PeterPanBiken 2015 Amerikka on avattu! Huomenna Lahden MP-messuille ja siitä sitten Suomen kesään. Over and out tämän blogin osalta. Täällä PeterPan, Düsseldorfin lentokenttä!

Päivä 13 | Barstow - Los Angeles

Ranchi-isäntä Steenruus lähdössä aamuratsastukselle Galico Ghoast Towniin uusissa chapseissaan!

---

Barstowin aamusta etenemme 10 itään ennen kuin jatkamme länteen. Siellä idässä on Galico Ghoast Town... vähän 'seurasaari', mutta aito kunnostettu vanha hopeakaivos kaupunki, jossa asui parhaimmillaan 1200 asukasta 1800-luvun lopussa. Silloin siellä oli myös 22 pubia, chinatown ja punaisten lyhtyjen alue. Yksi pubi löytyy edelleen, mutta ei yhtään chinatownia eikä punaisten lyhtyjen aluetta. Mutta länkkärin lavasteilta näyttävä kaupunki on positiivinen yllätys. Itsellenikin ensimmäinen kerta siellä.
Viktorvillessä vielä viimeiset Route66 souvenirit Viktorvillen Route66 -museossa. Se minulle jäi vähän epäselväksi huomasiko kukaan, että  museo oli myös museo... kun tuo äkkipäätä katsottuna näyttää 'kaikeltamitäettiennytammullatarvitsevasi' -kaupalta... :) ... Viktorvillessä myös myöhäinen aamiainen, jolla tapaamme suomen sukuista kansaa. Paikallisen naispuolisen palomiehen jolla on suomalaiset vanhemmat... palonaisen!?
Ammattinimikkeistä riippumatta kello on pitkällä iltapäivässä ennen kuin onnistumme poistumaan Viktorvillestä. Santa Monica Pier on kuitenkin kohdalla valoisaan aikaan. Tarkalleen ottaen katsomme auringonlaskun laiturin päästä. Päivä olisi ollut epäilemättä tiiviimpi, jos HD Chicagosta ei olisi eilen tullut tieto, että saamme jättää pyörät hotellille. Ja tuon tiedon kanssa kello oli aamulla lähempänä kymmentä ennen kuin poistuimme hotellin pihasta. Samalla pihalla oli aamulla myös Ranchi-isäntä Steenruusin muotinäytös. Turku tutajaa kun Steenruus ratsasta uusissa chapseissaan torille aamukahville!

---

Alla koko city... eli Galico Ghoast Town, jossa ei enää yhtään vakituista asukasta, mutta yläkuvassa kolme turistia; Leila, Martina ja KariKaira.

---

 Californian ihmeitä, pullotalo ja pullometsä. Tuo ylempi Galico Ghoast Townissa ja alempi Routen varressa Viktorvillen lähellä.

---

No juts... love and peace hippejä kaksi volksvaagenillista!

Päivä 12 | Las Vegas - Barstow

 Oatman Highway... jos minulta kysytään... ja vaikka ei kysyttäisikään sanon että koko virallisen Route66'n hauskin tie.

---

Aamiaisbuffa Golden Nuggetissa ja tien päälle. Se tie vie meidät ensimmäiseksi Hoover Damille. Presidentti Hooverin 1931-35 teettämälle lama-ajan projektille ja padolle, jonka seurauksena syntyi Las Vegas. Aamu-usva tahtoo olla läsnä vielä padolla, mutta lähtee aamuusvien taivaaseen matkan jatkuessa kohti Kingmania, jossa palaamme Route66'lle.
Aamulla parkkihallissa Tarmo yllätti meidät tulemalla pakkaamaan pyöräänsä iso samsonite mukanaan... yhteinen matkalaukku poikien kanssa kuului selitys. Niin tai näin niin nämä meidän pojat; Tarmo, Timo, Jari ja Kimmo ovat hyviä USA'n talouden kivijalkoja. On ostettu chapsia, buutsia, stetsonia ja sillä lailla kaikesta pikkutavarasta puhumattakaan. Jarilla ja Tarmolla taitaa olla t-paita melkein joka stopilta... no ainakin joka kaupungista... :]

Päivän kulttuurikohde numero yksi, Oatman, on kohdalla heti kohta Kingmanin jälkeen. Yhden kadun Oatman on nähtävyys sinänsä. Sielun tälle vanhalle kaivoskaupungille antavat sen aasit, jotka kuljeksivat vapaana makupalan toivossa turisteilta. Aasien tarina jountaa sekin 30-luvulle. Oatmanin kaivostoiminta ehtyi suuren laman aikaan ja kaivosmiehet hylkäsivät aasinsa, jotka jäivät kuljeksimaan kadulle. Nyt 30-luvun aasien jälkeläiset pitämän Oatmanin 150 asukasta hyvin leivässä tekemällä kaupungista hauskan turistikohteen.

Näemme tänään Colorado-joen ja Lake Meadin, mutta siinä se päivän kosteus sitten onkin. Päivän Arizona ja California on kuuma ja kuiva... koko päivä on vähän kun kuussa ajaisi. En ole koskaan ajanut kuussa, mutta niiden kuvien perusteella jotka olen nähnyt!

---

 Leila yllä ja tarmo alla matkalla länteen. Ja näyttää siltä, että on selvinnyt missä pojat olivat eilen... shoppailemassa!

---

 Yllä kuluisa aasikesyttäjä Jiinurmi... alla juuri kesytetty aasi ihastelemassa sitä samaa verkkopaitaa, joka saa ranskattaret kuumaksi. Elokuvaaja Hietikko tallentaa ainutlaatuisen tapahtuman muistikortille.

---

 Selfie California autiomaassa. Tuo valkoinen selfien ottajan naamassa on sinkkipastaa, joka estää Petterin kuonoa punehtumista. Alla Martine Lake Meadin aamu-usvaisella rannalla.

Päivä 11 | Viva Las Vegas

 Eifel Tower á la Las Vegas... alla Belagio, joka sekin kuuluu kuuluisien joukoon Vegasissa.

---

Silmät aukevat kymmeneltä. Martinen silmät ovat siinä kohtaa jo Facebookissa niin kuin ne usien aamuisin herätessäni ovat, rippuumatta siitä missä maassa sänky on jossa heräämistapahtuma tapahtuu. Venyttelemme itsemme Fremonton Streetin Starbuksiin aamukahville. Katukahvilassa on hauska seurata turisteja ja kauppiaita bloggaamisen lomassa.

Puolilta päivän moikkaamaan Mikko Melanderia, jonka liike varustaa Vegasin kasinoita pelimerkeillä ja muulla asiaan kuuluvalla tavaralla. Mikko myy pelitavaraa myös yksityisasiakkaille. Lounas kantasushipaikassa ja vähän Vegasin outlettien tarjousten bongausta iltapäivällä. Bootsien tarpeessa oleville Las Vegas boulevardilla on paras bootsikauppa jonka tiedän tällä planeetalla. Lentokentästä reilu mailia kaupungista ulos ja siinä. 

Pojat ovat illalla omilla teillään. Itse päädyn Martinen. Leilan ja KariKairan kanssa kuinka ollakkaan Pariisiin. Mutta ei se mikään huono päätyminen ole... päinvastoin. Mon Ami Gami on loistava Bistro vaikka henkilökunta ei puhukaan ranskaa. Silti tämän lähemmäksi ranskalaista Bistrotunelmaa ei tässä maassa pääse.

---

 Myös buutzeja löytyy Vegasista joka makuun... vähän maskuliinisempaa ja vähän feminiinimpää.

---

 Downtown Grand, entinen Lady Luck ja nykyinen majatalomme Vegasissa. Alla maisema huoneesta... ihan yees sanoisi suomalainen. Amerikkailainen pitäisi upeana... :]

Päivä 10 | Holbrook - Las Vegas

Yllä vapaamuotoista kraaterin katselua kraaterin yllä ja alla Martine ihmettelee Apollo harjoituskapselia kraaterin laidalla.


---

Paistaa, sataa, paistaa, sataa, paistaa... tuolla lailla se koko päivä ja moneen kertaan. Grand Canyonilta lähtiessämme saamme päivän parhaan kuuron niskaamme ja lämpötila putoaa +6 asteeseen. Las Vegasiin ajamme +26 asteessa. Päivän ensimmäinen stoppi on kuitenkin Moon Creater National Monument jossa ei nyt varsinaisesti aineksia National Monumentiksi. Lappajärvessä (kraatetimonttu myös) Pohjanmaalla on enemmän monumetin aineksia ja sitä pääsee katosmaan ilmaiseksi. Nämä täällä rahastivat 18USD/hlö montun katsomisesta.
Grand Canyon sen sijaan selkeästi halvempi ja muutamaa miljoonaa kertaa isompi 'monttu', joka tällä kertaa dramaatisempi kuin koskaan aikaisemmin pilvikerrosten kilpaillessa sijoista auringon kanssa. Kolme stoppia kanjonilla ja Visitor Centeriin huikopalalle. Juuri ennen sitä saimme myös sen parhaan sadekuuron joka matkasi itään syödessämme.
'Kaikkea mitä et tiennyt aamumulla tarvitsevasi' kaupat lisääntyvät lisääntymistään routen varrella. Stoppaan silti Seligmanissa jonka matkamuistokaupat ovat KaikkeaMitäEtTiennytAamullaTarvitsevasi -lajin aatelia! Silti kukaan ei ole vielä keksinyt tehdä Route66 -kylttiä puusta, jota konepyöräkuljetta Stenros on hakenut koko matkan uuden autotallinsa seinälle.
Las Vegasin valot aukeavat silmiemme eteen heti kohta ilta yhdeksän jälkeen ja ajamme luonnollisesti Stripin (Las Vegas Boulevardin) miljoonien vilkkuvien valojen keskellä. Päivällisen jälkeen ennätämme vielä nähdä illan viimeisen Fremont Street experiencen kello 0100. Hotelliamme, Downtown Grandia vastapäätä on Vegasin kuuluisin biker-baari, joka aika rock vaikka ei pääse maanantai-iltana loistamaa parastaan. Pää tyynyssä kello 0200... moneltako se on pojillamme, jotka jäivät baariin... sitä tarina ei kerro :] 

---

 Grand Canyon pilvillä ja ilman... molempia vaihtoehtoja oli tarjolla useammankin kerran.

---

 Aamupäivän perusmisemaa... ja päivän... ja itse asiassa iltapäivänkin... :) ... alla kosmonautti Steenruus ystävyyskäynillä USA'ssa.

---

 Illansuussa taivaan värit olivat kirjaimellisesti vautzi vau!

Päivä 09 | Santa Fe - Holbrook

Cerrillos Road. Taustalla Santa Fen lumihuuruiset vuoret.

---

Lumisateesta ei ole tänä aamuna mitään havaintoa. Sen sijaan kaikilla muilla tuntuu olevan kiiltävä pyörä paitsi minulla... no ei Karilla ja Leilallakaan, mutta Jari, Timppa ja Tarmo ovar selvästi nousseet kuudelta puunaamaan pyöriä. Ei Vegasiin likaisella pyörällä vaikka Vegas ei vielä tänään kohdalle napsaakkaan.
Sen sijaan muutama matkamuistomyymälä, jossa on kaikkea mitä ei tiennyt aamulla tarvitsevansa napsaa. Yksi parhaista Arizonan rajalla sijaitseva inkkariteltta. Pyörällä liikkuessa ja varsinkin kaksi päällä liikkuessa hyvä puoli on että juuri mitään ei tartu mukaan... :] ...
Tänään tulee myös matkan toinen happyhour... kello pyörähtää Arizonan rajalla tunnin taaksepäin ja aikaro Suomeen nyt 10h. Siinä samassa aikaerossa tulee kohdalle myös päivän varsinainen kulttuurikohde, Petrifield National Park. Petrifeild on kuuluisa kivipuistaan. Ne ovat joskus olleet ihan oikeita puita, mutta se joskus oli 225 miljoonaa vuotta sitten kun alue oli metsää. Ilmastonmuutosta oli liikkeellä siihenkin aikaan. Metsä katosi ja tuhannet rungot painuivat suohon miljooniksi vuosiksi. Kun suo sitten hävisi ilmastonmuutoksen jatkuessa, paikalle jäi kivettyneitä puunrunkoja. Osa niistä on yhä tallessa täällä ja kuntoiluryhmää kivipuupolulle lähtevät tietty vetämään maratoonarimme Timo Stenros yhdellä oolla ja Kimmo. Kimmo joutui tosin toteamaan kivipolkuretken lopussa, että maratoonari kiihtyy hitaasta. Motoristi Jari vei buutsin mitalla pikajuoksukilpailun voiton.
Holbrook on kohdalla hyvässä ajassa. Hyvä aika on se kun aurinko on taivaalla näkyvissä. 

---

 USA on Japanin täydellinen vastakohta mitä tulee tilaan ja avaruuteen... lääniä riittää ja kaikki on mukavasti levällään. Alla Kari matkalla länteen.

---

 Miten tässä porukassa pystyy olemaan värikäs... no vetämällä päälleen vaikka harmaan takin... :) ... kysykää vaikka Kimmolta... Triumphmieltä harrikan päällä!

---

 Petrifieldin kivettyneitä puita... alla vaeltajat Timppa ja Tarmo. Pikajuoksijat Jari ja Kimmo ovat jo kadonneet horisonttiin!

---

Nippuside on in myös uusien harrikoiden kanssa. Näistä meidän laitteista meinaa lepuuttaja ravista irti... mutta siinä ne ongelmat ovat toistaiseksi olleet... no paitsi että minulta pimeni poppikone, mikä suhteellisen vakava juttu se.

Päivä 08 | Santa Fe

Tyypillinen santafeläinen aamumaisema toukokuussa... no aamumaisema tänään ainakin.

---

Vetäessäni verhon aamulla sivuun sanon Martinelle, että 'nyt on sitten nähty kaikki kelit'. Taivas pukkaa lunta ja pyörämme ovat kauniin valkoisia. Puoleen päivään menessä lumisade ja lumi tuntuu etäiseltä muistolta auringon säteiden alla.
Kun pyykit pesty suunnaksi Santa Fen keskusta ja Georgia O'keefen museo. Georgia on yksi Pohjois-Amerikan kuuluisimmista taidemaalareista. Ei nyt ihan harrikkaäijää mennä katselemaan tauluja, mutta kestetään... varsinkin kun Georgia oli Leilan ja Martine keksintö. Eikä meitä 'äijiäkään' museoretkellä kuin kaksi. Kari ja minä. Muut ovat hakeutuneet nahkasohville takkatulen ääreen aamujollekkin... näin tarina ainakin illalla kertoo.
Jos on shoppailemaan taipuvaista sorttia ja lompsa kunnossa niin Santa Fen keskusaukion laidalta voi ostaa vaikka chinchillaturkin tai alligaattorinnahkasaappaat ja sillä. Jätämme nuo molemmat seuraavaan kertaan ja käymme Santa Fen katedraalissa! Että sillä lailla... emme sentään jää hyvää vauhtia lähestyvään messuun.

----


Yllä Georgia O'keefen taulu... alla Iloinen Hirvi Santa Fe'ssä. Alla alla peruskatukuvaa.

---

Sweet 15... eli 15-vuotis juhlat voivat nekin olla iso juttu!